Kun voimat oudon maan sut veisi mukanaan. Sä missä lienetkin niin tulet takaisin. Sun rinnallasi oon yön pedot kaikkotkoon. Sillä en mun särkyä anna sä et. Niin katoavaaaa on voimat koirankin vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaaaa. Mutta en mun särkyä anna sä et. En ole vahva en. Yön varjoon pakenen mut seuraasi sun jään en päästä lähtemään. Viel aamu sarastaa, se haamut karkoittaa. Sillä en mun särkyä anna sä et.

- Johanna Kurkela- muok. Anu

Niin vaikeaa kun on ymmärtää että rakas Arttumme on nyt poissa, ikiunessa. Nyt Artun on helppoa olla, ei ole kipuja eikä mitään muutakaan.

Sinua rakkaudella kaivaten Anu